Puolikas sateenkaari

Nyt kun tämä raskaus voi päättyä minä hetkenä tahansa, on ehkä aika tehdä jonkinlainen yhteenveto tästä. Näitä en jää kaipaamaan: —  Närästys. Sitä on ollut nyt jo puolentoista kuukauden ajan ja se vain pahenee. — Tylsistyminen. Sitä on ollut ilmassa kuukauden ajan eli äitiysloman ensimmäisen viikon jälkeen. — Ei ole mitään päällepantavaa. Enää neljä paitaa mahtuu päälle ja kesämekot ovat liian kylmiä. — Kuumuus. Olen nukkunut pari viikkoa ikkuna auki, vaikka ulkona on vain pari astetta. — Turvotus. Se vain pahenee. — Kömpelyys. Kummasti alkaa tajuta, kuinka ketterä sitä normaalisti onkaan. — Unissa kuolaaminen. Uusi oire, josta olen puhunut parille kaverille ja ne kertoi kokeneensa saman. — Kaikenlaiset muut oudot oireet. Osa niistä on jo kadonnut, osa ei. — Ruokarajoitteita. En ole mikään sushifanaatikko, mutta kyllähän sitä kaipaa, kun se kielletään. — En kiinnosta ketään. Siis miehiä. Eli olen elänyt pakotetussa selibaatissa siitä lähtien, kun maha alkoi näkyä. Nä...

Ihan kauheaa, mutta viime viikkoina olen miettinyt todella paljon seksiä. Näen siitä unta. Päivisin panettaa. Luin, että näin pitäisi käydä toisella kolmanneksella, mutta minähän olen ihan viimeisilläni! Aloin miettiä, milloin voisin mennä takaisin sinkkumarkkinoille. Tajusin nopeasti, etten kyllä ihan heti. Joo, mitä luultavimmin miehet eivät edes kiinnosta minua synnytyksen jälkeen pitkään aikaan, koska olen niin vauvan lumoissa. Onneksi. Pääsenpähän tästäkin piinasta. Mutta entä sitten, kun ne taas alkavat kiinnostaa?  Pienen lapsen yksinhuoltajaäiti tuskin on kovin kuumaa kamaa heteromarkkinoilla, kuten ei myöskään viimeisillään raskaana oleva nainen. (Sen sijaan lapsen isä nauroi, että hänen markkina-arvonsa nousee homoklubeilla huomattavasti, kun hänestä tulee isä.) Kun tätä asiaa enemmän pohdin, tajusin aika karun jutun: En voi mennä sänkyyn miehen kanssa, ennen kuin lopetan imettämisen. Olisihan se kauheaa, jos rintani erittäisivät yhä maitoa ja menisin vieraan miehen k...

Laskettu aika tuli ja meni. Nyt vain odotellaan. Tai siis onhan tässä odoteltu jo pari viikkoa, koska eihän sitä koskaan tiedä. Olen kyllä olettanutkin, että tämä raskaus menee yli, mutta eihän sitä täysin varmana voinut pitää. En ole koskaan ollut kovin hyvä odottamisessa. Kärsivällisyys ei vain ole kuulunut minun hyveisiini. Olin kuullut, että monet naiset hermostuvat, kun synnytystä pitää odottaa, mutta olin ymmärtänyt, että se johtui siitä, että heillä on tukala olla ja he siksi haluaisivat synnytyksen jo alkavan. Minulla ei ole tukala olla. Olo on varsin mainio. Ainoastaan pää hajoaa. Olen miettinyt, että varmaan tämä vaihe olisi helpompi, jos joko asuisin paikkakunnalla, jossa minulla olisi paljon ystäviä tai sitten minulla olisi mies. Varmaan parasta olisi, jos nuo molemmat olisivat totta. Jos mies tulisi neljän jälkeen kotiin, minulla olisi seuraa, voisimme tehdä jotain yhdessä. Ensimmäistä kertaa siis huomaan, että sinkkuudesta on tässä hommassa haittaa. Tai jos minull...

Vauva voi syntyä minä hetkenä hyvänsä. Kaikki kyselevät, millainen olo minulla on eivätkä tunnu uskovan, kun sanon, että ihan hyvä. Ei ole sellaista oloa, että vauvan pitäisi jo tulla. Minä jaksan tosi hyvin. Vaikka välillä pitää käskeä itseä hidastamaan, kun ei kroppa sitä tee. Siskoni päätti, etten voi enää pestä koiraa enkä ikkunoita tässä tilassa, joten hän päätti tulla satojen kilometrien päästä luokseni. Kellä on näin ihana sisko?! Ja siskon mies, joka oli yksin lasten kanssa viikonlopun, jotta vaimonsa voi siivota mun luona. Oikeassahan he olivat. Vaikka voinkin hyvin, en minä sentään jaksa ikkunoita tai koiraa pestä. Ei kävisi mielessänikään. Olin siis todella otettu siitä, että siskoni tuli luokseni ja vielä siivosi täällä (oikein kunnolla). Mutta eihän se siihen loppunut. Hän oli sen lisäksi järjestänyt vauvakutsut minulle! Kun olin vienyt siskoni asemalle sunnuntaina ja ajoin kotiin, kotini olikin täynnä ystäviäni, ja siskoni tuli perässä takaisin. Tuli itku. ...

Ei kannattaisi katsoa peiliin. Tähän tulokseen tulin aamulla. Olin kuullut etukäteen, että viimeisinä viikkoina voi tulla turvotusta myös kasvoihin, ja niinhän siinä kävi, että peilistä kurkisti todella pöhöttynyt nainen, jonka silmätkin olivat turvotuksen vuoksi pienentyneet. Olen aina paheksunut raskaana olevia naisia, jotka haukkuvat ulkomuotoaan: kauhea valas, mursu, michelinukko... En ole ymmärtänyt, mikä tarve heillä on haukkua itseään. Hehän ovat raskaana. Syy heidän kokoonsa on hyvin selvä ja määräaikainen. Lisäksi yleensä nuo naiset ovat minun mielestäni olleet kauniita vauvamahansa kanssa. Siksi järkytyinkin, kun kuukausi, pari sitten aloin itse ajatella samoin kuin nuo aiemmin paheksumani naiset. Minun piti oikeasti pitää kieleni kurissa, etten käyttänyt itsestäni noita ilmaisuja ääneen, leikkisästi toki, mutta ainahan siellä on jotain oikeaa tarkoitusta taustalla. Kun tajusin, että minäkin olen alkanut saada tällaisia valas-ajatuksia, olin kauhuissani. Eihän minulle p...

Olen vältellyt tämän blogitekstin kirjoittamista. Ei ole ollut voimia. Oli todella raskas kesä. Niin ei pitänyt käydä. Tästä piti tulla hieno kesä. Ensin viiden viikon kesäloma ja kaikkea kivaa ja sitten äitiysloma - yhteensä 2,5 kuukautta vapaata ennen laskettua aikaa. Voisin vain ajella ympäri Suomea tapaamassa ihania ihmisiä, käydä festareilla, kesäteatterissa ja keikoilla tai löhötä auringossa rannalla, mitä vain keksisin. Toisin kävi. Ehdin nauttia lomasta kaksi päivää. Sitten sain tietää, että isälläni on enää joitakin päiviä elinaikaa. Tieto tuli täysin puskista. Eihän isä ollut huonossa kunnossa! Viimeksi kun puhuimme, hän kertoi, että hänellä epäillään eturauhassyöpää ja että sehän on nykyään rutiinihomma, ei mitään huolestuttavaa. Hän lupasi pitää minut ajantasalla, mutta mitään ei ollut kuulunut pariin viikkoon. Kyseessä olikin aggressiivinen haimasyöpä. Isä ei ollut halunnut huolestuttaa lapsia, kun minäkin olen tässä tilassa ja vain hyppäisin autoon ja ajaisin ha...

Huh, mikä juhannus! Olin kaverin mökillä juhlissa perjantaista sunnuntaihin. Vieraita oli varmaan 40 ja osa ei nukkunut ollenkaan. Minä tietenkin nukuin, mutta menin nukkumaan vasta kolmen-neljän aikaan. Ja kun mökillä ollaan porukalla (osa nukkui teltoissa), ei tietenkään voi nukkua kovinkaan pitkään. Ensimmäiset aamuvirkuthan heräävät siihen aikaan, kun viimeiset laittavat nukkumaan. Nyt väsyttää siis aika paljon. En ollut ainoa, joka oli raskaana siellä. Oli huvittavaa, kun minua selvästi nuorempi nainen, jonka raskaus oli selvästi pari kuukautta mua jäljessä, tuli selittämään, kuinka olen hänen esikuvansa. Hänen mielestään oli niin hienoa, että jaksoin olla juhlissa yhä (laskettuun aikaan on kuitenkin vielä melkein kolme kuukautta!) ja jaksoin vielä valvoakin. Miten tuollaiseen pitäisi reagoida? Hymyilin ja kiitin. Ei minulla ollut mitään ongelmaa valvomisessa. Ja missä sitä olisi pitänyt sitten olla? Kotona yksin? Mutta nyt tosiaan väsyttää, vaikka otin päiväunetkin, kun t...

Olen ollut sinkku jo kauan. Kun näen kivannäköisen miehen, tarkistan heti, onko hänellä sormusta. Olin viikonloppuna Helsingissä ja näin kauheasti komeita miehiä. Ne kaivautuvat jostain esiin aina kesän alussa. Missäköhän ne viettävät talvet? Hymyilin miehille, mutta en saanut oikein vastakaikua. Tajusin kyllä syyn. Olin unohtanut taas hetkeksi olevani raskaana. Eihän kukaan ala raskaana olevan naisen kanssa flirttailla. Taitaa mennä aika kauan, ennen kuin miehet taas hymyilevät minulle takaisin. Olen aina ollut kehno sinkkuudessa. En osaa iskeä miehiä, olen melko huono flirttailemaan ja harvoin edes kiinnostun kunnolla kenestäkään. Enkä todellakaan harrasta yhden illan suhteita. Ajatus seksistä miehen kanssa, joka minua ei kiinnosta, tuntuu ällöttävältä. Saatan siis välillä olla pitkiäkin aikoja ilman kosketusta. Olen huomannut, että kaikkeen tottuu. Myös siihen, että elämästä puuttuu kosketus, hellyys ja seksi. Onhan se surullista, että niitä ei ole, mutta onneksi se ei tosiaan h...

Väsyttää. Onneksi on iltavuoroviikko töissä, joten voin nukkua niin paljon kuin haluan. Ja minähän nukun. Välillä tuntuu, että mun elämä on nykyään pelkkää nukkumista, töitä ja syömistä. Ihmisten näkeminen olisi kivaa ja välillä asuntokin pitäisi siivota. Onneksi on vapaapäivät, jolloin saan edes jotain aikaiseksi, joskus. Olen kuullut huhua, että toisille raskaus on elämän parasta aikaa. He hehkuvat ja ovat täynnä energiaa. Kuulemma toinen kolmannes on erityisesti tätä aikaa. Odotin, että sellainen aika alkaisi, mutta nyt kun toinen kolmannes on jo lopuillaan, tajuan, että ei se ala. Minulle raskaus on vain jatkuvaa väsymyspilvessä kulkemista. (Paitsi nyt iltavuoroviikolla. Tämä on mahtavaa, kun olen useamman tunnin vapaalla ja suht kirkkaassa mielentilassa!) Ei pidä valittaa, aina jollain on huonommin. En sentään oksenna koko raskausaikaa. En ole oksentanut lainkaan. Enkä ole ollut päivääkään sairauslomalla. Olen onnekas. Tiedän. Raskaus on tuonut aika paljon erilaisia oireita....

Lapsen isä halusi todella kiihkeästi kertoa yleisesti, eli toisin sanoen Facebookissa, että meille on tulossa vauva. Olimme sopineet jo ennen hedelmöitystä, että julkaisemme tiedon jossakin vaiheessa. Koimme molemmat, että se olisi helpompaa. Ei tarvitsisi kaikille selittää: "Joo, olen sinkku, mutta halusin lapsen. Lapsella on isä. Hän on ystäväni, joka on homo..." tai "Joo, olen yhä homo, mutta halusin lapsen, joten teimme lapsen ystäväni kanssa." Ajatuksena oli ensin, että käymme perhepotretissa yhdessä minä, maha ja lapsen isä. Julkaisemme sitten sen kuvan ja kerromme asiasta. Eihän siitä mitään tullut. Kahdesta syystä lapsen isä ei jaksanut odottaa emmekä löytäneet sopivaa yhteistä aikaa. Minulla ei ollut julkistamisessa mikään kiire, mutta lopulta pari viikkoa rakenneultran jälkeen annoin periksi. Sovimme, että illalla kahdeksalta laitetaan julkaisut ulos. Tägäsimme toisemme ja kerroimme kumpikin omalla tavallamme (jonka hyväksytimme toisella etukäteen), et...

En ole puhunut hirveästi tekemästäni surutyöstä läheisilleni. Se olisi tuntunut oudolta, koska lapsi on niin iloinen asia. Lapsensaantiprosessiin kuului kuitenkin surutyö siitä, että kaikki ei mennyt niin kuin olin aina haaveillut. En löytänyt elämäni miestä, muuttanut hänen kanssaan yhteen silmittömästi rakastuneena, mennyt kihloihin ja naimisiin ja päättänyt sitten hänen kanssaan, että hankitaan lapsi. Niinhän sen piti mennä. Eikö? Kun ensimmäisen kerran puhuimme lapseni isän kanssa tästä aiheesta, päätimme jatkaa keskustelua vakavammin kesän jälkeen. Sain siis 3-4 kuukauden aikalisän. Oli sellainen olo, että nyt se mies täytyy löytää, muuten joudun tekemään lapsen yksin. Se oli jännä tunne. Ikään kuin pakokauhua. Ei se ollut löytynyt siihenkään asti, eikä paniikki auttanut löytämään ketään. Yhden luulin tavanneeni, mutta kävikin ilmi, että hän oli varattu. Syksyllä kun miestä ei ollut löytynyt, kävimme ystäväni kanssa Keskustelun. Seuraavalla viikolla aloitamme. Sen jälkeen sy...

Mitä se kaikki sitten lopulta maksoi? Ihan tarpeeksi, vaikka onnistuimme nopeasti, joten hinta ei noussut hirveäksi. Vitsailimme silti, että nimeämme lapsen Visaksi, koska sillä se on maksettu. Älkää huoliko, ei me oltu tosissamme. Ei sentään niin hulluja olla. Jos haluat lukea, miten kaikki sujui, lue se täältä ja täältä . Näin voi käydä, jos käy ovulaation aikana hedelmöitysklinikalla ja antaa ruiskuttaa itseensä miljoonia siittiöitä. Alkutoimet Ensimmäinen käyntini ja verikokeet maksoivat minulle yhteensä 157 euroa. Käynti 88 euroa, verikokeista toinen 30 ja toinen 39 euroa. Sain tähän Kelalta korvauksia 31 euron edestä, muuten olisin joutunut maksamaan siis 188 euroa. Kiitos Kela tästä. Kuulemma johtui siitä, että ei suoraan liittynyt hedelmöitykseen. Seuraava käynti maksoi yhteensä 132,50 euroa. Lääkärin vastaanotto maksoi 51,5 euroa, ultraääni 81 euroa. Kela maksoi osan, joten maksoin 24,5 euroa vähemmän kuin ilman Kelaa olisin maksanut. Sitten kävin antamassa ...

Kerron tässä, miten lapsemme sai alkunsa. Sivuan myös vähän hintapuolta.  Hoidon alkupuolesta kirjoitin täällä .  Todelliset hinnat kerron kolmannessa postauksessa , jotta tästä ei tule liian sekava. Edessä on pitkä postaus. Tästä voi kuitenkin olla hyötyä jollekin, niinpä yritän olla perusteellinen. Tässä toisessa osassa käsittelen inseminaatiota eli keinohedelmöitystä. Niinpä sitten aloitettiin. Hoidot ovat oikeastaan suurimmaksi osaksi odottamista ja tikkuun pissaamista. Ensin odotetaan kuukautisia, sitten ovulaatiota. Sitten tuloksia. Ovulaatiota etsitään pissaamalla tikkuun, samoin raskautta. Käytin kolmenlaisia ovulaatiotikkuja. Ostin ensin apteekin halvimpia, mutta ne eivät toimineet. Sitten kokeilin Väestöklinikan omia, nekään eivät toimineet. Lopulta taivuin ja ostin kalleimpia eli Clear Blue -ovulaatiotestejä. Ei olisi kannattanut edes yrittää halvempia. Kyllä se vaan niin on, että Clear Blue -testit toimivat parhaiten, ainakin minulle. Ja samaa sanoi ystäväni, jok...

Olipa ihana pääsiäinen! Rankka, mutta ihana. Olin siskoni luona. Siellä oli myös äiti. Onhan se mukavaa, kun on tärkeitä ihmisiä ympärillä. Siskon lapset menivät ihan sekaisin tulevasta serkusta. Mahani on saanut muun muassa yksityiskonsertteja, paljon silittelyä ja taputtelua sekä suulla tehtyjä "pierupusuja". Joka aamu aloitettiin miettimällä, paljonkohan vauva on kasvanut ja mitäköhän se nyt tekee. Lisäksi lapset lahjoittivat jo innoissaan serkulle pari vauvaleluaan. Aloin tuntea ensimmäiset potkut reilu viikko sitten. Nyt siskoni varmisti, etten ole ihan sekaisin, vaan ne tuntuvat oikeasti jo myös ulospäin. Vauvani sai myös ensimmäiset vaatteet, vaipat ja tavarat. Niitä on pari isoa pahvilaatikollista. Ja siinä on vasta sukupuolineutraalit vaatteet! Ensi viikolla on rakenneultra. Seuraavan kerran kun menen kylään siskolleni on siis jo mahdollista, että tiedän sukupuolen ja voin saada lisää vaatteita. Minusta tuntuu, ettei minun tarvitse ensimmäiseen vuoteen hankkia ...

Olen 18. viikolla raskaana. Toinen kolmannes siis menossa. Paha olo jäi taakse, onneksi. En ymmärrä, miten ihmiset selviävät kunnon pahoinvoinnista. Minulla oli joitakin viikkoja epämääräinen paha olo. Ei oksettanut. Oli vain epämiellyttävä olo ja vaikea keskittyä mihinkään. Minusta tuokin oli jo ihan tarpeeksi kauheaa. Kaverit on joutuneet tiputukseen, kun oksentavat niin paljon. Aivan hirveää! Nyt minua vain väsyttää. Kotini on hirveässä kunnossa, kun en töiden jälkeen oikein jaksa muuta kuin käyttää koiran ulkona. Nukkuminen ei auta. Vaikka nukkuisin kuinka, olen vain koko ajan väsynyt. Ihan kuin olisin sumussa. Sen kuitenkin kestän paljon paremmin kuin pahan olon. Ja kyllä tämä varmaan parin vuoden päästä helpottaa, ehkä. Kodinhoito on jäänyt vähän huonolle tolalle, kun energia ei riitä mihinkään. Aloitin blogin pitämisen vasta nyt, koska aiemmin en uskaltanut. Entä jos käy jotain? Vieläkin vähän jännittää. Silti ajattelin, että on pikku hiljaa aika. Päässäni oli jo niin...

Olen kuullut vain ihailevia kommentteja, kun olen kertonut, että hankin lapsen tavallaan yksin. Olen kuulemma kauhean rohkea. Toisaalta tiedän nettikeskusteluista, että joidenkin mielestä lapsen hankkiminen yksin on todella itsekästä. En koe olevani erityisen rohkea. Ennemminkin pelkäsin, että jään lapsettomaksi. Olen aina halunnut lapsia, ja lapsettomuus pelotti. Jostain syystä olen uskonut, että minulle lasten tekeminen olisi vaikeaa. Ehkä johtuu siitä, että vanhemmillani oli vaikea saada lapsia. Olen heidän esikoisensa, ja minua on äitini sanojen mukaan tehty seitsemän vuotta. Vanhempani haaveilivat suurperheestä, mutta sitten lasten tulo vain loppui. Myös mummoni olisi halunnut enemmän lapsia, mutta niitä ei vain tullut. Lähipiirissäni pariskunnat ovat käyneet vaikka minkälaisissa hedelmöityshoidoissa. Monet ovat saaneet keskenmenoja. Jotkut ovat adoptiojonossa. Tämä ei tietenkään ole voinut olla vaikuttamatta minuun. Ajattelin, että minun on pakko alkaa yrittää viimeistään 35-...

Olin päättänyt jo vuosia sitten, että jos 35-vuotiaana en ole parisuhteessa, minun pitää alkaa miettiä vakavasti, olenko valmis hankkimaan lapset yksi tai jättää ne kokonaan tekemättä. Ajatus tuntui silloin alle 30-vuotiaana hyvältä. Olihan määräaikaan vielä käsittämättömän pitkä aika. Minulle on aina ollut itsestään selvää, että haluan lapsia. Mielellään kaksi tai kolme. Ja tietenkin ne pitää tehdä nuorena. Seurustelin melkein kolmekymppiseksi lähes aina. Kun sitten erosin miehestä, jonka kanssa olin oikeasti luullut perustavani perheen, tajusin, että en tee lapsia nuorena. Ei kuitenkaan käynyt mielessä, että en myöskään enää löydä ketään, jonka kanssa voisin lapsia tehdä. Syytän tästä kaikesta huonoa miesmakuani. Toisin kuin monella muulla, miesmakuni on vain huonontunut iän myötä. Harvat kiinnostukseni kohteet osoittautuvat varatuiksi ("On vaan niin kivaa sun kanssa säätää.") tai sitoutumiskammoisiksi ("Olen vasta 37-vuotias, liian nuori sitoutumaan."). Nii...