Tekstit

Näitä asioita en raskaudesta jää kaipaamaan - ja näitä jään

Nyt kun tämä raskaus voi päättyä minä hetkenä tahansa, on ehkä aika tehdä jonkinlainen yhteenveto tästä.

Näitä en jää kaipaamaan:
— Närästys. Sitä on ollut nyt jo puolentoista kuukauden ajan ja se vain pahenee.
— Tylsistyminen. Sitä on ollut ilmassa kuukauden ajan eli äitiysloman ensimmäisen viikon jälkeen.
— Ei ole mitään päällepantavaa. Enää neljä paitaa mahtuu päälle ja kesämekot ovat liian kylmiä.
— Kuumuus. Olen nukkunut pari viikkoa ikkuna auki, vaikka ulkona on vain pari astetta.
— Turvotus. Se vain pahenee.
— Kömpelyys. Kummasti alkaa tajuta, kuinka ketterä sitä normaalisti onkaan.
— Unissa kuolaaminen. Uusi oire, josta olen puhunut parille kaverille ja ne kertoi kokeneensa saman.
— Kaikenlaiset muut oudot oireet. Osa niistä on jo kadonnut, osa ei.
— Ruokarajoitteita. En ole mikään sushifanaatikko, mutta kyllähän sitä kaipaa, kun se kielletään.
— En kiinnosta ketään. Siis miehiä. Eli olen elänyt pakotetussa selibaatissa siitä lähtien, kun maha alkoi näkyä.

Näitä jään varmasti kaip…

Mistä tämä seksi nyt tupsahti mieleen?

Kuva
Ihan kauheaa, mutta viime viikkoina olen miettinyt todella paljon seksiä. Näen siitä unta. Päivisin panettaa. Luin, että näin pitäisi käydä toisella kolmanneksella, mutta minähän olen ihan viimeisilläni!

Aloin miettiä, milloin voisin mennä takaisin sinkkumarkkinoille. Tajusin nopeasti, etten kyllä ihan heti. Joo, mitä luultavimmin miehet eivät edes kiinnosta minua synnytyksen jälkeen pitkään aikaan, koska olen niin vauvan lumoissa. Onneksi. Pääsenpähän tästäkin piinasta. Mutta entä sitten, kun ne taas alkavat kiinnostaa?  Pienen lapsen yksinhuoltajaäiti tuskin on kovin kuumaa kamaa heteromarkkinoilla, kuten ei myöskään viimeisillään raskaana oleva nainen. (Sen sijaan lapsen isä nauroi, että hänen markkina-arvonsa nousee homoklubeilla huomattavasti, kun hänestä tulee isä.)

Kun tätä asiaa enemmän pohdin, tajusin aika karun jutun: En voi mennä sänkyyn miehen kanssa, ennen kuin lopetan imettämisen. Olisihan se kauheaa, jos rintani erittäisivät yhä maitoa ja menisin vieraan miehen kanssa s…

Raskauden vaikein vaihe: odottaminen

Laskettu aika tuli ja meni. Nyt vain odotellaan. Tai siis onhan tässä odoteltu jo pari viikkoa, koska eihän sitä koskaan tiedä. Olen kyllä olettanutkin, että tämä raskaus menee yli, mutta eihän sitä täysin varmana voinut pitää.

En ole koskaan ollut kovin hyvä odottamisessa. Kärsivällisyys ei vain ole kuulunut minun hyveisiini. Olin kuullut, että monet naiset hermostuvat, kun synnytystä pitää odottaa, mutta olin ymmärtänyt, että se johtui siitä, että heillä on tukala olla ja he siksi haluaisivat synnytyksen jo alkavan. Minulla ei ole tukala olla. Olo on varsin mainio. Ainoastaan pää hajoaa.

Olen miettinyt, että varmaan tämä vaihe olisi helpompi, jos joko asuisin paikkakunnalla, jossa minulla olisi paljon ystäviä tai sitten minulla olisi mies. Varmaan parasta olisi, jos nuo molemmat olisivat totta. Jos mies tulisi neljän jälkeen kotiin, minulla olisi seuraa, voisimme tehdä jotain yhdessä. Ensimmäistä kertaa siis huomaan, että sinkkuudesta on tässä hommassa haittaa. Tai jos minulla olisi…

Ihana yllätys, ihanat ystävät

Kuva
Vauva voi syntyä minä hetkenä hyvänsä. Kaikki kyselevät, millainen olo minulla on eivätkä tunnu uskovan, kun sanon, että ihan hyvä. Ei ole sellaista oloa, että vauvan pitäisi jo tulla. Minä jaksan tosi hyvin. Vaikka välillä pitää käskeä itseä hidastamaan, kun ei kroppa sitä tee.

Siskoni päätti, etten voi enää pestä koiraa enkä ikkunoita tässä tilassa, joten hän päätti tulla satojen kilometrien päästä luokseni. Kellä on näin ihana sisko?! Ja siskon mies, joka oli yksin lasten kanssa viikonlopun, jotta vaimonsa voi siivota mun luona. Oikeassahan he olivat. Vaikka voinkin hyvin, en minä sentään jaksa ikkunoita tai koiraa pestä. Ei kävisi mielessänikään.
Olin siis todella otettu siitä, että siskoni tuli luokseni ja vielä siivosi täällä (oikein kunnolla). Mutta eihän se siihen loppunut. Hän oli sen lisäksi järjestänyt vauvakutsut minulle! Kun olin vienyt siskoni asemalle sunnuntaina ja ajoin kotiin, kotini olikin täynnä ystäviäni, ja siskoni tuli perässä takaisin. Tuli itku.
Kukaan ei ole …

Kauhea valas vai hehkuva nainen?

Kuva
Ei kannattaisi katsoa peiliin. Tähän tulokseen tulin aamulla. Olin kuullut etukäteen, että viimeisinä viikkoina voi tulla turvotusta myös kasvoihin, ja niinhän siinä kävi, että peilistä kurkisti todella pöhöttynyt nainen, jonka silmätkin olivat turvotuksen vuoksi pienentyneet.

Olen aina paheksunut raskaana olevia naisia, jotka haukkuvat ulkomuotoaan: kauhea valas, mursu, michelinukko... En ole ymmärtänyt, mikä tarve heillä on haukkua itseään. Hehän ovat raskaana. Syy heidän kokoonsa on hyvin selvä ja määräaikainen. Lisäksi yleensä nuo naiset ovat minun mielestäni olleet kauniita vauvamahansa kanssa.

Siksi järkytyinkin, kun kuukausi, pari sitten aloin itse ajatella samoin kuin nuo aiemmin paheksumani naiset. Minun piti oikeasti pitää kieleni kurissa, etten käyttänyt itsestäni noita ilmaisuja ääneen, leikkisästi toki, mutta ainahan siellä on jotain oikeaa tarkoitusta taustalla.

Kun tajusin, että minäkin olen alkanut saada tällaisia valas-ajatuksia, olin kauhuissani. Eihän minulle pitäny…

Synkkä kesä: isän kuolema

Olen vältellyt tämän blogitekstin kirjoittamista. Ei ole ollut voimia. Oli todella raskas kesä.

Niin ei pitänyt käydä. Tästä piti tulla hieno kesä. Ensin viiden viikon kesäloma ja kaikkea kivaa ja sitten äitiysloma - yhteensä 2,5 kuukautta vapaata ennen laskettua aikaa. Voisin vain ajella ympäri Suomea tapaamassa ihania ihmisiä, käydä festareilla, kesäteatterissa ja keikoilla tai löhötä auringossa rannalla, mitä vain keksisin.

Toisin kävi.

Ehdin nauttia lomasta kaksi päivää. Sitten sain tietää, että isälläni on enää joitakin päiviä elinaikaa. Tieto tuli täysin puskista. Eihän isä ollut huonossa kunnossa! Viimeksi kun puhuimme, hän kertoi, että hänellä epäillään eturauhassyöpää ja että sehän on nykyään rutiinihomma, ei mitään huolestuttavaa. Hän lupasi pitää minut ajantasalla, mutta mitään ei ollut kuulunut pariin viikkoon.

Kyseessä olikin aggressiivinen haimasyöpä.

Isä ei ollut halunnut huolestuttaa lapsia, kun minäkin olen tässä tilassa ja vain hyppäisin autoon ja ajaisin halki Suome…

Raskaana oleva sinkku bilettää

Huh, mikä juhannus!

Olin kaverin mökillä juhlissa perjantaista sunnuntaihin. Vieraita oli varmaan 40 ja osa ei nukkunut ollenkaan. Minä tietenkin nukuin, mutta menin nukkumaan vasta kolmen-neljän aikaan. Ja kun mökillä ollaan porukalla (osa nukkui teltoissa), ei tietenkään voi nukkua kovinkaan pitkään. Ensimmäiset aamuvirkuthan heräävät siihen aikaan, kun viimeiset laittavat nukkumaan. Nyt väsyttää siis aika paljon.

En ollut ainoa, joka oli raskaana siellä. Oli huvittavaa, kun minua selvästi nuorempi nainen, jonka raskaus oli selvästi pari kuukautta mua jäljessä, tuli selittämään, kuinka olen hänen esikuvansa. Hänen mielestään oli niin hienoa, että jaksoin olla juhlissa yhä (laskettuun aikaan on kuitenkin vielä melkein kolme kuukautta!) ja jaksoin vielä valvoakin.

Miten tuollaiseen pitäisi reagoida? Hymyilin ja kiitin. Ei minulla ollut mitään ongelmaa valvomisessa. Ja missä sitä olisi pitänyt sitten olla? Kotona yksin?

Mutta nyt tosiaan väsyttää, vaikka otin päiväunetkin, kun tulin ko…