Tekstit

Montenegro - matkalla vauvan kanssa

Kuva
Käytiin perheeni kanssa Montenegrossa. Mukana olivat siskoni perheineen ja äitini. Huh huh. Oli ihana matka, mutta onneksi ollaan kotona!

Olen matkustanut tosi paljon. Viimeksi olin Sri Lankassa ja Intiassa raskauden ensimmäisen kolmanneksen loppupuolella. (Suosittelen muuten. Oli ihan mahtava olo! Siellä oli just ainakin mun alkuraskauteen sopivaa ruokaa. Ja kun riksakuskit alkoi käydä ällöttäviksi, kerroin olevani raskaana ja jopa muuttui ääni kellossa. Raskaus toi siis turvaa! Lisäksi mun kroppa oli tosi hyvä, kun rinnat oli kasvaneet, mutta maha ei vielä. Sopi todella hyvin ekan viikon rantalomalleni. Toisella viikolla maha tuli esiin, mutta se ei enää haitannut, koska olin siirtynyt vuoristoon. Ja onnistuin ekaa kertaa ikinä hankkimaan lomaromanssinkin!)

Takaisin asiaan:

Olen siis matkustellut paljon, mutta vain omatoimimatkoilla. Onhan ne turistilentokoneet ihan kauheita! Ei ollut edes tarjottimen alla sitä verkkoa, johon voi laittaa tavaroita. Ja ne penkit oli kauhean pienet ei…

Mistä aikaa mihinkään?

Kuva
Miten ihmeessä sinkkuäidit voivat pitää blogia? Miten he ehtivät ylipäänsä mitään?

Minä en nimittäin ehdi. Ei minulla ole aikaa yleensä tehdä mitään, mikä vaatisi keskittymistä ilman lasta. Paitsi tietenkin viikonloppuisin, kun lapsen isä on paikalla, mutta silloin yleensä siivoan tai teen ruokaa tai hoidan ihan välttämättömiä asioita, kuten veroilmoitusta. Tai sitten olen ihan poikki ja vain tuijottelen telkkaria, luen viikonlopun lehtiä ja käyn vihdoin ja viimein suihkussa.

 Kyllähän minä nytkin kirjoitan, sanotte. Totta. En kirjoittaisi, jos saisin valita, vaan nukkuisin päiväunia, mutta ei, en saanut valita. Yritin nukkua, mutta itkuhälyttimestä kuului koko ajan sellaisia ääniä, että olin varma, että vauva on heräämässä. No ei ollut. Se vain nukkuu jotenkin sairaan levottomasti. Tai nukkui. Ei nuku enää, kun tulin näpyttelemään tähän parvekkeelle sen viereen. Tietenkään.

Poikani nukkuu siis aika huonosti. Hän on yli puolivuotias, mutta herää yhä öisin tunnin-kahden välein syömään.…

Kumppanuusvanhemmuus: parisuhde ilman parisuhdetta

En ehkä ihan tajunnut, kuinka paljon aikaa vietän lapseni isän kanssa nyt, kun lapsi on täällä. Vaikka olemme olleet ystävät lapsuudesta saakka, emme ole koskaan viettäneet (tietenkään) näin paljon aikaa yhdessä. Siinä on ollut hieman opettelemista.

Yhdessäolo alkoi kolmen ja puolen viikon symbioosilla, kun vauva syntyi. Ystäväni otti kaikki mahdolliset isyysvapaat ja pari säästössä ollutta kesälomapäivää käyttöönsä ja tuli tänne. En olisi pärjännyt ilman häntä. Etenkään koska minulle tehtiin sektio, mutta en varmaan muutenkaan. Mutta oli se silti vähän erikoista, kun hän vain oli täällä koko ajan. Olimme niin iloisia jokaisesta vieraasta, koska puhuttava alkoi loppua. Ihme kyllä ainakaan minulla ei mennyt hermot lainkaan. Jos hänellä meni, hän osasi peittää sen hienosti.

Jokainen nainen haluaisi sellaisen miehen, kuin lapseni isä on. Asuntoni ei ole koskaan ollut niin siisti kuin hänen täällä ollessa. Hän teki ruokaa minulle, kantoi vettä eteeni, nosti tavaroita, käytti koiran ulkona…

Sinkkuäiti ja sen anoppi

En ole parisuhteessa, mutta minulla on silti anoppi. Tai siis "anoppi". Tarkoitan nyt lapsen isän äitiä.

Olen tiennyt hänet jo kauan, ihan lapsesta asti. Mehän olimme samalla luokalla ala-asteella pojan isän kanssa, joten totta kai tiesin hänen äitinsä. En kuitenkaan tuntenut häntä. Nyt on pakko opetella tuntemaan. Tai voihan sen tietenkin ajatella, että saan opetella tuntemaan. Onneksi hän on mukava.

Vaikka hän ei ole oikea anoppini, anopilta hän silti tuntuu. Meillä ei oikeastaan ole mitään muuta yhteistä kuin poika, mutta sehän on tosi iso yhteinen asia. Anoppini on vain pari vuotta minun vanhempiani vanhempi, mutta tuntuu isovanhempieni ikätoverilta. Toisaalta se on ihan huvittavaa, koska hän tuntuu tutulta, kuin omalta mummoltani.

Olen pitänyt anoppiani ajan tasalla poikani elämästä lähettämällä hänelle kuvia ja videoita. Pojan isä ei ehkä tajua, kuinka tärkeitä ne ovat hänen äidilleen, joten hän ei niitä ymmärrä lähettää. Mikä minä olen heidän väleihinsä puuttumaan. Ei…

Hän on täällä - ensimmäiset kuukaudet pilvessä

Olen ollut jo monta kuukautta äitinä, mutta yhtään postausta en ole saanut aikaiseksi. Siihen on monta syytä, mutta pääsyy on ollut se, että vauva on nukkunut aika huonosti. Olen siis ollut väsynyt. Aina kun lapsi on nukkunut, olen minäkin nukkunut tai ollut kärryttelemässä tai kaupungilla. Aivot eivät ole toimineet, kun olen ollut niin väsynyt.

Nyt kun poika alkaa olla jo viisi kuukautta, alkaa minullakin olla välillä omaa aikaa. Aiemmin hän nukkui vain, jos työnsin häntä kärryissä, ajoin autolla tai nukuin hänen vieressään. Nyt hän nukkuu välillä pitkäänkin päiväunia omassa sängyssään. Pienet sille! 👏

Ihanat ystävät
Edellisessä postauksessani toivoin, että poikani saa synnyttyäänkin huomiota ja hänellä on rakastavia aikuisia ympärillä. Ainakin tähän mennessä toive on toteutunut. Kun hän syntyi, meillä kävi tosi kova vilske. Kaikki halusivat tulla katsomaan. Se oli mahtavaa!

Lapsen isä oli täällä syntymän jälkeen melkein neljä viikkoa. Mehän emme ole ikinä asuneet yhdessä. Kerran ol…

Sinkun raskauteen on helppo osallistua

(Oli jäänyt tämä julkaisematta syyskuussa. Ilmeisesti synnytys yllätti.)

Olen pohtinut aika paljon, miksi juuri mun raskaus saa näin paljon huomiota ja innostaa ihmisiä. Jos minulla olisi perinteinen kumppani, läheiset olisivat onnellisia puolestani, mutta ei sellainen raskaus suuria tunteita aiheuttaisi.

Yksi uusi tuttavani kehui, kuinka avoin olen tämän raskauden kanssa. Hänen mielestään ihmiset eivät juuri raskaudestaan kerro somessa. Aloin miettiä, kuinka monta raskauteen liittyvää päivitystä olen itse tehnyt. Päädyin viiteen, joista yksi on raskauskaapista poistuminen, yksi profiilikuva, yksi ketteryyden kaipausta ja kaksi ihan vain eikö se koskaan tule -postausta. Keskimäärin siis alle yksi kuukaudessa sen jälkeen, kun asiasta tuli julkinen. Minusta se ei ole hirveän monta eikä tässä ole kovin suurta avoimuutta. Tunnen todella paljon raskaana olevia, jotka ovat postanneet enemmän. Kaikki postaukseni ovat kuitenkin saaneet suurta huomiota, satoja tykkäyksiä.

Hyvä ystäväni osasi s…

Näitä asioita en raskaudesta jää kaipaamaan - ja näitä jään

Nyt kun tämä raskaus voi päättyä minä hetkenä tahansa, on ehkä aika tehdä jonkinlainen yhteenveto tästä.

Näitä en jää kaipaamaan:
— Närästys. Sitä on ollut nyt jo puolentoista kuukauden ajan ja se vain pahenee.
— Tylsistyminen. Sitä on ollut ilmassa kuukauden ajan eli äitiysloman ensimmäisen viikon jälkeen.
— Ei ole mitään päällepantavaa. Enää neljä paitaa mahtuu päälle ja kesämekot ovat liian kylmiä.
— Kuumuus. Olen nukkunut pari viikkoa ikkuna auki, vaikka ulkona on vain pari astetta.
— Turvotus. Se vain pahenee.
— Kömpelyys. Kummasti alkaa tajuta, kuinka ketterä sitä normaalisti onkaan.
— Unissa kuolaaminen. Uusi oire, josta olen puhunut parille kaverille ja ne kertoi kokeneensa saman.
— Kaikenlaiset muut oudot oireet. Osa niistä on jo kadonnut, osa ei.
— Ruokarajoitteita. En ole mikään sushifanaatikko, mutta kyllähän sitä kaipaa, kun se kielletään.
— En kiinnosta ketään. Siis miehiä. Eli olen elänyt pakotetussa selibaatissa siitä lähtien, kun maha alkoi näkyä.

Näitä jään varmasti kaip…