Syysvauva saa oman blogin
Olen 18. viikolla raskaana. Toinen kolmannes siis menossa. Paha olo jäi taakse, onneksi. En ymmärrä, miten ihmiset selviävät kunnon pahoinvoinnista. Minulla oli joitakin viikkoja epämääräinen paha olo. Ei oksettanut. Oli vain epämiellyttävä olo ja vaikea keskittyä mihinkään. Minusta tuokin oli jo ihan tarpeeksi kauheaa. Kaverit on joutuneet tiputukseen, kun oksentavat niin paljon. Aivan hirveää!
Nyt minua vain väsyttää. Kotini on hirveässä kunnossa, kun en töiden jälkeen oikein jaksa muuta kuin käyttää koiran ulkona. Nukkuminen ei auta. Vaikka nukkuisin kuinka, olen vain koko ajan väsynyt. Ihan kuin olisin sumussa. Sen kuitenkin kestän paljon paremmin kuin pahan olon. Ja kyllä tämä varmaan parin vuoden päästä helpottaa, ehkä.
Aloitin blogin pitämisen vasta nyt, koska aiemmin en uskaltanut. Entä jos käy jotain? Vieläkin vähän jännittää. Silti ajattelin, että on pikku hiljaa aika. Päässäni oli jo niin paljon aiheita, että on pakko alkaa niitä purkaa, kun vielä muistan.
Olen aina epäillyt, ettei minusta olisi pitämään blogia, koska en ole kovin pitkäjänteinen ihminen. Saa nähdä, kauanko tätä jaksan pitää. Olen kuitenkin huomannut, että kaipaan jotain, mihin purkaa näitä asioita. Olen nimittäin raskauteni kanssa aika yksin. Tietenkin minulla on kannustava perhe ja sukulaiset ja ystävät ja lapsen isäkin tuolla jossain, mutta ei kukaan ole tässä vierelläni koko ajan. Raskaus on kuitenkin niin iso asia, että siitä riittää keskusteltavaa ja pohdittavaa vaikka kuinka, enkä jaksa koko aikaa olla puhelimessa. Enkä edes kehtaa soittaa niin usein kellekään.
Toivon myös, että tämä blogi voisi auttaa muita, jotka miettivät lapsen hankkimista yksin tai ystävän kanssa tai jotka ovat saamassa lapsen yksin tai ystävän kanssa, ja toimia ehkä vertaistukena. Tähän mennessä minulla on mennyt hyvin, joten tämä voi olla ainakin aluksi kannustavaa luettavaa. Toivon tietenkin, että kannustavuus jatkuu myös sitten, kun lapsi on syntynyt.
Nyt minua vain väsyttää. Kotini on hirveässä kunnossa, kun en töiden jälkeen oikein jaksa muuta kuin käyttää koiran ulkona. Nukkuminen ei auta. Vaikka nukkuisin kuinka, olen vain koko ajan väsynyt. Ihan kuin olisin sumussa. Sen kuitenkin kestän paljon paremmin kuin pahan olon. Ja kyllä tämä varmaan parin vuoden päästä helpottaa, ehkä.
 |
| Kodinhoito on jäänyt vähän huonolle tolalle, kun energia ei riitä mihinkään. |
Aloitin blogin pitämisen vasta nyt, koska aiemmin en uskaltanut. Entä jos käy jotain? Vieläkin vähän jännittää. Silti ajattelin, että on pikku hiljaa aika. Päässäni oli jo niin paljon aiheita, että on pakko alkaa niitä purkaa, kun vielä muistan.
Olen aina epäillyt, ettei minusta olisi pitämään blogia, koska en ole kovin pitkäjänteinen ihminen. Saa nähdä, kauanko tätä jaksan pitää. Olen kuitenkin huomannut, että kaipaan jotain, mihin purkaa näitä asioita. Olen nimittäin raskauteni kanssa aika yksin. Tietenkin minulla on kannustava perhe ja sukulaiset ja ystävät ja lapsen isäkin tuolla jossain, mutta ei kukaan ole tässä vierelläni koko ajan. Raskaus on kuitenkin niin iso asia, että siitä riittää keskusteltavaa ja pohdittavaa vaikka kuinka, enkä jaksa koko aikaa olla puhelimessa. Enkä edes kehtaa soittaa niin usein kellekään.
Toivon myös, että tämä blogi voisi auttaa muita, jotka miettivät lapsen hankkimista yksin tai ystävän kanssa tai jotka ovat saamassa lapsen yksin tai ystävän kanssa, ja toimia ehkä vertaistukena. Tähän mennessä minulla on mennyt hyvin, joten tämä voi olla ainakin aluksi kannustavaa luettavaa. Toivon tietenkin, että kannustavuus jatkuu myös sitten, kun lapsi on syntynyt.
Kommentit
Lähetä kommentti