Synkkä kesä: isän kuolema
Olen vältellyt tämän blogitekstin kirjoittamista. Ei ole ollut voimia. Oli todella raskas kesä. Niin ei pitänyt käydä. Tästä piti tulla hieno kesä. Ensin viiden viikon kesäloma ja kaikkea kivaa ja sitten äitiysloma - yhteensä 2,5 kuukautta vapaata ennen laskettua aikaa. Voisin vain ajella ympäri Suomea tapaamassa ihania ihmisiä, käydä festareilla, kesäteatterissa ja keikoilla tai löhötä auringossa rannalla, mitä vain keksisin. Toisin kävi. Ehdin nauttia lomasta kaksi päivää. Sitten sain tietää, että isälläni on enää joitakin päiviä elinaikaa. Tieto tuli täysin puskista. Eihän isä ollut huonossa kunnossa! Viimeksi kun puhuimme, hän kertoi, että hänellä epäillään eturauhassyöpää ja että sehän on nykyään rutiinihomma, ei mitään huolestuttavaa. Hän lupasi pitää minut ajantasalla, mutta mitään ei ollut kuulunut pariin viikkoon. Kyseessä olikin aggressiivinen haimasyöpä. Isä ei ollut halunnut huolestuttaa lapsia, kun minäkin olen tässä tilassa ja vain hyppäisin autoon ja ajaisin ha...