Ihana yllätys, ihanat ystävät

Vauva voi syntyä minä hetkenä hyvänsä. Kaikki kyselevät, millainen olo minulla on eivätkä tunnu uskovan, kun sanon, että ihan hyvä. Ei ole sellaista oloa, että vauvan pitäisi jo tulla. Minä jaksan tosi hyvin. Vaikka välillä pitää käskeä itseä hidastamaan, kun ei kroppa sitä tee.

Siskoni päätti, etten voi enää pestä koiraa enkä ikkunoita tässä tilassa, joten hän päätti tulla satojen kilometrien päästä luokseni. Kellä on näin ihana sisko?! Ja siskon mies, joka oli yksin lasten kanssa viikonlopun, jotta vaimonsa voi siivota mun luona. Oikeassahan he olivat. Vaikka voinkin hyvin, en minä sentään jaksa ikkunoita tai koiraa pestä. Ei kävisi mielessänikään.

Olin siis todella otettu siitä, että siskoni tuli luokseni ja vielä siivosi täällä (oikein kunnolla). Mutta eihän se siihen loppunut. Hän oli sen lisäksi järjestänyt vauvakutsut minulle! Kun olin vienyt siskoni asemalle sunnuntaina ja ajoin kotiin, kotini olikin täynnä ystäviäni, ja siskoni tuli perässä takaisin. Tuli itku.


Kukaan ei ole koskaan yllättänyt minua näin. Rakastan yllätyksiä ja olen järjestänyt niitä usein kavereilleni. Olin todella otettu. Ystäväni olivat tulleet ympäri Suomea vain tätä varten! Onneksi vauva ei ole päättänyt tulla etuajassa. Sen verran myöhäiseksi he jättivät nämä juhlat. Toisaalta eipä niitä paljon aiemmin olisi voitu järjestää, kun tässä on ollut kaikkea ikävää, kuten aiemmin kerroin.

Nyt kaikki on kuitenkin valmista. Kaikki tarvittava on hankittu, koti on puunattu, pakkasessa on vähän ruokaa ja juhlatkin on jo järjestetty. Nyt sitten vain odotellaan. Pitänee mennä kirjastoon hakemaan lisää kirjoja. Luin alle kahdessa viikossa jo neljä kirjaa. Odottelu ilman tekemistä ei oikein sovi minulle.  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hän on täällä - ensimmäiset kuukaudet pilvessä

Sinkkuäiti ja sen anoppi

Mistä aikaa mihinkään?