Puolikas sateenkaari

Nyt kun tämä raskaus voi päättyä minä hetkenä tahansa, on ehkä aika tehdä jonkinlainen yhteenveto tästä. Näitä en jää kaipaamaan: —  Närästys. Sitä on ollut nyt jo puolentoista kuukauden ajan ja se vain pahenee. — Tylsistyminen. Sitä on ollut ilmassa kuukauden ajan eli äitiysloman ensimmäisen viikon jälkeen. — Ei ole mitään päällepantavaa. Enää neljä paitaa mahtuu päälle ja kesämekot ovat liian kylmiä. — Kuumuus. Olen nukkunut pari viikkoa ikkuna auki, vaikka ulkona on vain pari astetta. — Turvotus. Se vain pahenee. — Kömpelyys. Kummasti alkaa tajuta, kuinka ketterä sitä normaalisti onkaan. — Unissa kuolaaminen. Uusi oire, josta olen puhunut parille kaverille ja ne kertoi kokeneensa saman. — Kaikenlaiset muut oudot oireet. Osa niistä on jo kadonnut, osa ei. — Ruokarajoitteita. En ole mikään sushifanaatikko, mutta kyllähän sitä kaipaa, kun se kielletään. — En kiinnosta ketään. Siis miehiä. Eli olen elänyt pakotetussa selibaatissa siitä lähtien, kun maha alkoi näkyä. Nä...

Väsyttää. Onneksi on iltavuoroviikko töissä, joten voin nukkua niin paljon kuin haluan. Ja minähän nukun. Välillä tuntuu, että mun elämä on nykyään pelkkää nukkumista, töitä ja syömistä. Ihmisten näkeminen olisi kivaa ja välillä asuntokin pitäisi siivota. Onneksi on vapaapäivät, jolloin saan edes jotain aikaiseksi, joskus. Olen kuullut huhua, että toisille raskaus on elämän parasta aikaa. He hehkuvat ja ovat täynnä energiaa. Kuulemma toinen kolmannes on erityisesti tätä aikaa. Odotin, että sellainen aika alkaisi, mutta nyt kun toinen kolmannes on jo lopuillaan, tajuan, että ei se ala. Minulle raskaus on vain jatkuvaa väsymyspilvessä kulkemista. (Paitsi nyt iltavuoroviikolla. Tämä on mahtavaa, kun olen useamman tunnin vapaalla ja suht kirkkaassa mielentilassa!) Ei pidä valittaa, aina jollain on huonommin. En sentään oksenna koko raskausaikaa. En ole oksentanut lainkaan. Enkä ole ollut päivääkään sairauslomalla. Olen onnekas. Tiedän. Raskaus on tuonut aika paljon erilaisia oireita....