Puolikas sateenkaari

Huh, mikä juhannus! Olin kaverin mökillä juhlissa perjantaista sunnuntaihin. Vieraita oli varmaan 40 ja osa ei nukkunut ollenkaan. Minä tietenkin nukuin, mutta menin nukkumaan vasta kolmen-neljän aikaan. Ja kun mökillä ollaan porukalla (osa nukkui teltoissa), ei tietenkään voi nukkua kovinkaan pitkään. Ensimmäiset aamuvirkuthan heräävät siihen aikaan, kun viimeiset laittavat nukkumaan. Nyt väsyttää siis aika paljon. En ollut ainoa, joka oli raskaana siellä. Oli huvittavaa, kun minua selvästi nuorempi nainen, jonka raskaus oli selvästi pari kuukautta mua jäljessä, tuli selittämään, kuinka olen hänen esikuvansa. Hänen mielestään oli niin hienoa, että jaksoin olla juhlissa yhä (laskettuun aikaan on kuitenkin vielä melkein kolme kuukautta!) ja jaksoin vielä valvoakin. Miten tuollaiseen pitäisi reagoida? Hymyilin ja kiitin. Ei minulla ollut mitään ongelmaa valvomisessa. Ja missä sitä olisi pitänyt sitten olla? Kotona yksin? Mutta nyt tosiaan väsyttää, vaikka otin päiväunetkin, kun t...

Lapsen isä halusi todella kiihkeästi kertoa yleisesti, eli toisin sanoen Facebookissa, että meille on tulossa vauva. Olimme sopineet jo ennen hedelmöitystä, että julkaisemme tiedon jossakin vaiheessa. Koimme molemmat, että se olisi helpompaa. Ei tarvitsisi kaikille selittää: "Joo, olen sinkku, mutta halusin lapsen. Lapsella on isä. Hän on ystäväni, joka on homo..." tai "Joo, olen yhä homo, mutta halusin lapsen, joten teimme lapsen ystäväni kanssa." Ajatuksena oli ensin, että käymme perhepotretissa yhdessä minä, maha ja lapsen isä. Julkaisemme sitten sen kuvan ja kerromme asiasta. Eihän siitä mitään tullut. Kahdesta syystä lapsen isä ei jaksanut odottaa emmekä löytäneet sopivaa yhteistä aikaa. Minulla ei ollut julkistamisessa mikään kiire, mutta lopulta pari viikkoa rakenneultran jälkeen annoin periksi. Sovimme, että illalla kahdeksalta laitetaan julkaisut ulos. Tägäsimme toisemme ja kerroimme kumpikin omalla tavallamme (jonka hyväksytimme toisella etukäteen), et...

Olin päättänyt jo vuosia sitten, että jos 35-vuotiaana en ole parisuhteessa, minun pitää alkaa miettiä vakavasti, olenko valmis hankkimaan lapset yksi tai jättää ne kokonaan tekemättä. Ajatus tuntui silloin alle 30-vuotiaana hyvältä. Olihan määräaikaan vielä käsittämättömän pitkä aika. Minulle on aina ollut itsestään selvää, että haluan lapsia. Mielellään kaksi tai kolme. Ja tietenkin ne pitää tehdä nuorena. Seurustelin melkein kolmekymppiseksi lähes aina. Kun sitten erosin miehestä, jonka kanssa olin oikeasti luullut perustavani perheen, tajusin, että en tee lapsia nuorena. Ei kuitenkaan käynyt mielessä, että en myöskään enää löydä ketään, jonka kanssa voisin lapsia tehdä. Syytän tästä kaikesta huonoa miesmakuani. Toisin kuin monella muulla, miesmakuni on vain huonontunut iän myötä. Harvat kiinnostukseni kohteet osoittautuvat varatuiksi ("On vaan niin kivaa sun kanssa säätää.") tai sitoutumiskammoisiksi ("Olen vasta 37-vuotias, liian nuori sitoutumaan."). Nii...