Mistä aikaa mihinkään?
Miten ihmeessä sinkkuäidit voivat pitää blogia? Miten he ehtivät ylipäänsä mitään?
Minä en nimittäin ehdi. Ei minulla ole aikaa yleensä tehdä mitään, mikä vaatisi keskittymistä ilman lasta. Paitsi tietenkin viikonloppuisin, kun lapsen isä on paikalla, mutta silloin yleensä siivoan tai teen ruokaa tai hoidan ihan välttämättömiä asioita, kuten veroilmoitusta. Tai sitten olen ihan poikki ja vain tuijottelen telkkaria, luen viikonlopun lehtiä ja käyn vihdoin ja viimein suihkussa.
Kyllähän minä nytkin kirjoitan, sanotte. Totta. En kirjoittaisi, jos saisin valita, vaan nukkuisin päiväunia, mutta ei, en saanut valita. Yritin nukkua, mutta itkuhälyttimestä kuului koko ajan sellaisia ääniä, että olin varma, että vauva on heräämässä. No ei ollut. Se vain nukkuu jotenkin sairaan levottomasti. Tai nukkui. Ei nuku enää, kun tulin näpyttelemään tähän parvekkeelle sen viereen. Tietenkään.
Poikani nukkuu siis aika huonosti. Hän on yli puolivuotias, mutta herää yhä öisin tunnin-kahden välein syömään. Kyllä. Luitte oikein. Onneksi yöt kestävät nykyään 10-11 tuntia ja minä olen hyvä nukahtamaan uudelleen, mutta on se silti aika hurjaa. Päivisin hän voi nukkua joko kaksi kertaa kahden tunnin päiväunet tai sitten jotain aivan muuta.
Viime yönä hän nukkui tavallaan ihan hyvin, mutta kuudelta hän alkoi kitistä parinkymmenen minuutin välein. Välillä se loppui, kun vähän heijasin häntä, välillä hänet piti nostaa syliin ja yleensä silloin myös työntää tissi suuhun. Muuten hän ei rauhoittunut, vaan alkoi karjua. Sitä kesti kaksi tuntia. Oltuaan tunnin hereillä, hän oli aivan väsynyt, mutta nukuttamiseen meni puoli tuntia. Sitten hän heräsi taas puolen tunnin kuluttua, juuri kun olin nukahtanut itse. Sitten hän oli niin väsynyt, että oli vain todella kiukkuinen. Kärryttelin hänet unille ja nyt tuijottelen ruutua todella väsyneenä.
Yleensä nukun yhdet tai jopa kahdet päiväunet vauvan kanssa. Riippuu, kuinka pitkät ja kuinka monet päiväunet hän nukkuu. Viimeiset päiväunet yleensä kävelen kärryjen ja koiran kanssa.
Ja koska poika on alkanut liikkua aika aikaisin, häntä pitää vahtia ihan koko ajan hänen olleessaan hereillä. Hän on vakuuttunut, että hän osaa kävellä, joten hän lentää aika usein naamalleen. Hän on myös vakuuttunut, että koira rakastaa häntä yhtä paljon kuin hän sitä (ei pidä lainkaan paikkaansa), joten koira pitää pelastaa hänen kynsistään, samoin koiran ruoka ja vesi. Lisäksi hän on vakuuttunut, että ihan kaikkea pitkin voi nousta seisomaan, joten vähän väliä tuolit, olohuoneen pöytä sun muut meinaavat kaatua. Ja kirjoja on ihan mahtavaa repiä alas hyllystä ja johtoja purra (?!?).
Hän on ihana. Hänen kanssaan on ihanaa. Mutta en minä kyllä oikein mitään blogia ehdi säännöllisesti päivittämään.
Minä en nimittäin ehdi. Ei minulla ole aikaa yleensä tehdä mitään, mikä vaatisi keskittymistä ilman lasta. Paitsi tietenkin viikonloppuisin, kun lapsen isä on paikalla, mutta silloin yleensä siivoan tai teen ruokaa tai hoidan ihan välttämättömiä asioita, kuten veroilmoitusta. Tai sitten olen ihan poikki ja vain tuijottelen telkkaria, luen viikonlopun lehtiä ja käyn vihdoin ja viimein suihkussa.
Kyllähän minä nytkin kirjoitan, sanotte. Totta. En kirjoittaisi, jos saisin valita, vaan nukkuisin päiväunia, mutta ei, en saanut valita. Yritin nukkua, mutta itkuhälyttimestä kuului koko ajan sellaisia ääniä, että olin varma, että vauva on heräämässä. No ei ollut. Se vain nukkuu jotenkin sairaan levottomasti. Tai nukkui. Ei nuku enää, kun tulin näpyttelemään tähän parvekkeelle sen viereen. Tietenkään.
 |
| Herkkuhetki. Nämä Valion uudet jäätelöt on muuten ihan superhyviä! |
Viime yönä hän nukkui tavallaan ihan hyvin, mutta kuudelta hän alkoi kitistä parinkymmenen minuutin välein. Välillä se loppui, kun vähän heijasin häntä, välillä hänet piti nostaa syliin ja yleensä silloin myös työntää tissi suuhun. Muuten hän ei rauhoittunut, vaan alkoi karjua. Sitä kesti kaksi tuntia. Oltuaan tunnin hereillä, hän oli aivan väsynyt, mutta nukuttamiseen meni puoli tuntia. Sitten hän heräsi taas puolen tunnin kuluttua, juuri kun olin nukahtanut itse. Sitten hän oli niin väsynyt, että oli vain todella kiukkuinen. Kärryttelin hänet unille ja nyt tuijottelen ruutua todella väsyneenä.
Yleensä nukun yhdet tai jopa kahdet päiväunet vauvan kanssa. Riippuu, kuinka pitkät ja kuinka monet päiväunet hän nukkuu. Viimeiset päiväunet yleensä kävelen kärryjen ja koiran kanssa.
Ja koska poika on alkanut liikkua aika aikaisin, häntä pitää vahtia ihan koko ajan hänen olleessaan hereillä. Hän on vakuuttunut, että hän osaa kävellä, joten hän lentää aika usein naamalleen. Hän on myös vakuuttunut, että koira rakastaa häntä yhtä paljon kuin hän sitä (ei pidä lainkaan paikkaansa), joten koira pitää pelastaa hänen kynsistään, samoin koiran ruoka ja vesi. Lisäksi hän on vakuuttunut, että ihan kaikkea pitkin voi nousta seisomaan, joten vähän väliä tuolit, olohuoneen pöytä sun muut meinaavat kaatua. Ja kirjoja on ihan mahtavaa repiä alas hyllystä ja johtoja purra (?!?).
Hän on ihana. Hänen kanssaan on ihanaa. Mutta en minä kyllä oikein mitään blogia ehdi säännöllisesti päivittämään.
Kommentit
Lähetä kommentti