Sinkun raskauteen on helppo osallistua
(Oli jäänyt tämä julkaisematta syyskuussa. Ilmeisesti synnytys yllätti.)
Olen pohtinut aika paljon, miksi juuri mun raskaus saa näin paljon huomiota ja innostaa ihmisiä. Jos minulla olisi perinteinen kumppani, läheiset olisivat onnellisia puolestani, mutta ei sellainen raskaus suuria tunteita aiheuttaisi.
Yksi uusi tuttavani kehui, kuinka avoin olen tämän raskauden kanssa. Hänen mielestään ihmiset eivät juuri raskaudestaan kerro somessa. Aloin miettiä, kuinka monta raskauteen liittyvää päivitystä olen itse tehnyt. Päädyin viiteen, joista yksi on raskauskaapista poistuminen, yksi profiilikuva, yksi ketteryyden kaipausta ja kaksi ihan vain eikö se koskaan tule -postausta. Keskimäärin siis alle yksi kuukaudessa sen jälkeen, kun asiasta tuli julkinen. Minusta se ei ole hirveän monta eikä tässä ole kovin suurta avoimuutta. Tunnen todella paljon raskaana olevia, jotka ovat postanneet enemmän. Kaikki postaukseni ovat kuitenkin saaneet suurta huomiota, satoja tykkäyksiä.
Hyvä ystäväni osasi selittää tämän hyvin. Normaalisti, kun pariskunta on raskaana, melko läheisetkin ystävät pysyvät hieman sivussa. Ajatellaan, että tuo on heidän yksityisasiansa, eivät ne kaipaa siihen ketään ulkopuolista, ei haluta tuppautua. Mutta kun sinkku saa lapsen, odotukseen voi osallistua koko kylä. Eihän sinkulla ole ketään toista, joten kaikki ymmärtävät, että hän tarvitsee tukea ja seuraa. (Aika epäreilua pariskunnille, koska voivathan nekin kaivata muita ihmisiä.)
Ystäväni kertoi, että kun hänen hyvä ystävänsä sai yksin lapsen (kävi klinikalla), ystäväni osallistui raskauteen ihan eri tavalla kuin edes läheisen veljensä vaimon raskauteen. Se oli hänen mielestään paljon luontevampaa. Eikä hän kehtaisi mennä pariskunnan luo kylään, jos heillä on pieni lapsi, mutta tämän sinkkuystävänsä luo hän tietenkin meni, koska tiesi tämän kaipaavan seuraa ja tarvitsevan apua. Ei pariskunnille sellaista kehtaa tarjota. Pariskunnan luo voi mennä sovitusti tunniksi tai pariksi iltapäivällä kerran pari vauva-aikana. Sinkkuäidin luo voi mennä vetelehtimään vaikka joka päivä ja iltaisinkin voi mennä ja vaikka hörppiä viiniä siinä samalla.
Saa nähdä, miten käy, kun minun lapseni syntyy. Kuinka paljon tämä nykyinen huomio jatkuu ja kuinka kauan? Mun mielestä koko kylä kasvattaa on hyvä tapa. Ja on ihanaa, että lapseni on niin odotettu. Toivottavasti tämä siis jatkuu ainakin jollakin tavalla.
Olen pohtinut aika paljon, miksi juuri mun raskaus saa näin paljon huomiota ja innostaa ihmisiä. Jos minulla olisi perinteinen kumppani, läheiset olisivat onnellisia puolestani, mutta ei sellainen raskaus suuria tunteita aiheuttaisi.
Yksi uusi tuttavani kehui, kuinka avoin olen tämän raskauden kanssa. Hänen mielestään ihmiset eivät juuri raskaudestaan kerro somessa. Aloin miettiä, kuinka monta raskauteen liittyvää päivitystä olen itse tehnyt. Päädyin viiteen, joista yksi on raskauskaapista poistuminen, yksi profiilikuva, yksi ketteryyden kaipausta ja kaksi ihan vain eikö se koskaan tule -postausta. Keskimäärin siis alle yksi kuukaudessa sen jälkeen, kun asiasta tuli julkinen. Minusta se ei ole hirveän monta eikä tässä ole kovin suurta avoimuutta. Tunnen todella paljon raskaana olevia, jotka ovat postanneet enemmän. Kaikki postaukseni ovat kuitenkin saaneet suurta huomiota, satoja tykkäyksiä.
Hyvä ystäväni osasi selittää tämän hyvin. Normaalisti, kun pariskunta on raskaana, melko läheisetkin ystävät pysyvät hieman sivussa. Ajatellaan, että tuo on heidän yksityisasiansa, eivät ne kaipaa siihen ketään ulkopuolista, ei haluta tuppautua. Mutta kun sinkku saa lapsen, odotukseen voi osallistua koko kylä. Eihän sinkulla ole ketään toista, joten kaikki ymmärtävät, että hän tarvitsee tukea ja seuraa. (Aika epäreilua pariskunnille, koska voivathan nekin kaivata muita ihmisiä.)
Ystäväni kertoi, että kun hänen hyvä ystävänsä sai yksin lapsen (kävi klinikalla), ystäväni osallistui raskauteen ihan eri tavalla kuin edes läheisen veljensä vaimon raskauteen. Se oli hänen mielestään paljon luontevampaa. Eikä hän kehtaisi mennä pariskunnan luo kylään, jos heillä on pieni lapsi, mutta tämän sinkkuystävänsä luo hän tietenkin meni, koska tiesi tämän kaipaavan seuraa ja tarvitsevan apua. Ei pariskunnille sellaista kehtaa tarjota. Pariskunnan luo voi mennä sovitusti tunniksi tai pariksi iltapäivällä kerran pari vauva-aikana. Sinkkuäidin luo voi mennä vetelehtimään vaikka joka päivä ja iltaisinkin voi mennä ja vaikka hörppiä viiniä siinä samalla.
Saa nähdä, miten käy, kun minun lapseni syntyy. Kuinka paljon tämä nykyinen huomio jatkuu ja kuinka kauan? Mun mielestä koko kylä kasvattaa on hyvä tapa. Ja on ihanaa, että lapseni on niin odotettu. Toivottavasti tämä siis jatkuu ainakin jollakin tavalla.
Kommentit
Lähetä kommentti