Pääsiäinen: perhettä, suklaata ja vauvanvaatteita

Olipa ihana pääsiäinen! Rankka, mutta ihana.

Olin siskoni luona. Siellä oli myös äiti. Onhan se mukavaa, kun on tärkeitä ihmisiä ympärillä. Siskon lapset menivät ihan sekaisin tulevasta serkusta. Mahani on saanut muun muassa yksityiskonsertteja, paljon silittelyä ja taputtelua sekä suulla tehtyjä "pierupusuja". Joka aamu aloitettiin miettimällä, paljonkohan vauva on kasvanut ja mitäköhän se nyt tekee. Lisäksi lapset lahjoittivat jo innoissaan serkulle pari vauvaleluaan.

Aloin tuntea ensimmäiset potkut reilu viikko sitten. Nyt siskoni varmisti, etten ole ihan sekaisin, vaan ne tuntuvat oikeasti jo myös ulospäin.

Vauvani sai myös ensimmäiset vaatteet, vaipat ja tavarat. Niitä on pari isoa pahvilaatikollista. Ja siinä on vasta sukupuolineutraalit vaatteet! Ensi viikolla on rakenneultra. Seuraavan kerran kun menen kylään siskolleni on siis jo mahdollista, että tiedän sukupuolen ja voin saada lisää vaatteita. Minusta tuntuu, ettei minun tarvitse ensimmäiseen vuoteen hankkia yhtään vaatetta.

Taisin itse ostaa nämä kengät
siskonpojalle pari vuotta sitten Ranskasta.
Onhan ne söpöt!

Olen asuinpaikkakunnallani aika yksin. Muutin tänne töiden perässä enkä tunne ketään. Siksi oli niin ihanaa olla oman perheen ympäröimänä ja jutella raskaudesta ja vauvasta. Toki keskustelen aiheesta usein puhelimitse ystävieni, perheeni ja lapsen isän kanssa, mutta ei se ole sama asia.

Ei puhelimitse kukaan voi silittää mahaani tai tuntea, kuinka vauva potkii. En voi soittaa jokaisesta päähäni pulpahtavasta ajatuksesta jollekin. Pääsiäisen ajan saatoin vain avata suuni, koska koko ajan ympärilläni oli läheisiä ihmisiä. Harmi, että he asuvat niin kaukana. Tai sitten minä asun kaukana. Miten sen nyt ottaa.

Toisaalta oli ihan kiva palata kotiin. Nyt saan ainakin nukkua rauhassa eikä kummityttö ole herättämässä kuudelta! Tietysti myös oma tila on kiva. Sitä vaan on täällä vähän liikaa. Olisi mukava, jos yksin oleminen olisi luksusta, ei normitila. No, eipähän sitä tarvitse kauaa odottaa. Varmasti mietin joskus tätä aikaa kaipauksella, koska ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kumppanuusvanhemmuus: parisuhde ilman parisuhdetta

En ehkä ihan tajunnut, kuinka paljon aikaa vietän lapseni isän kanssa nyt, kun lapsi on täällä. Vaikka olemme olleet ystävät lapsuudesta saakka, emme ole koskaan viettäneet (tietenkään) näin paljon aikaa yhdessä. Siinä on ollut hieman opettelemista. Yhdessäolo alkoi kolmen ja puolen viikon symbioosilla, kun vauva syntyi. Ystäväni otti kaikki mahdolliset isyysvapaat ja pari säästössä ollutta kesälomapäivää käyttöönsä ja tuli tänne. En olisi pärjännyt ilman häntä. Etenkään koska minulle tehtiin sektio, mutta en varmaan muutenkaan. Mutta oli se silti vähän erikoista, kun hän vain oli täällä koko ajan. Olimme niin iloisia jokaisesta vieraasta, koska puhuttava alkoi loppua. Ihme kyllä ainakaan minulla ei mennyt hermot lainkaan. Jos hänellä meni, hän osasi peittää sen hienosti. Jokainen nainen haluaisi sellaisen miehen, kuin lapseni isä on. Asuntoni ei ole koskaan ollut niin siisti kuin hänen täällä ollessa. Hän teki ruokaa minulle, kantoi vettä eteeni, nosti tavaroita, käytti koiran ulk
Lue lisää

Viimeistä viikkoa viedään - kohta alkaa kova arki

Olipa kesä! Ihan mahtavaa! Olimme ehkä kaksi viikkoa kotona, ja silloinkin meillä oli seuraa. Reissasimme ympäri Suomea ja olimme kyläluutina, kun kerta vielä voimme. Ensi kuussa alkaa työt. Sitten ei taideta liikkua pitkään aikaan enää mihinkään. Minusta on tullut pienen pojan äiti. Ei ole enää vauvaa. Se melkein juoksee jo, keittää leikisti puuroa ja vitsailee. Eihän se puhua osaa, mutta sen mielestä on hauskaa käydä hakemassa koiran ruokakupista nappuloita niin, että joku sen huomaa (jos ei muuten huomata, se kiljuu merkiksi). Sitten on hauskaa, kun äiti tai isä toruu ja käskee sylkemään nappulat ulos. Kaikenlainen muunlainenkin kielletyn tekeminen on hirmuisen vitsikästä. Kun palasimme kotiin, tajusin, kuinka kova meno pojalla jo on, ja aloin tajuta, miksi monet sanovat, kuinka kiva on mennä töihin lepäämään. Silti jännittää palata töihin. Ei enää päiväunia. Välillähän olen nukkunut kahdetkin päikkärit, jos on yö mennyt huonosti. Ja missä välissä näen enää ketään? Ja olisihan s
Lue lisää

Karvainen ja haiseva nainen

Kuva
Väsyttää. Onneksi on iltavuoroviikko töissä, joten voin nukkua niin paljon kuin haluan. Ja minähän nukun. Välillä tuntuu, että mun elämä on nykyään pelkkää nukkumista, töitä ja syömistä. Ihmisten näkeminen olisi kivaa ja välillä asuntokin pitäisi siivota. Onneksi on vapaapäivät, jolloin saan edes jotain aikaiseksi, joskus. Olen kuullut huhua, että toisille raskaus on elämän parasta aikaa. He hehkuvat ja ovat täynnä energiaa. Kuulemma toinen kolmannes on erityisesti tätä aikaa. Odotin, että sellainen aika alkaisi, mutta nyt kun toinen kolmannes on jo lopuillaan, tajuan, että ei se ala. Minulle raskaus on vain jatkuvaa väsymyspilvessä kulkemista. (Paitsi nyt iltavuoroviikolla. Tämä on mahtavaa, kun olen useamman tunnin vapaalla ja suht kirkkaassa mielentilassa!) Ei pidä valittaa, aina jollain on huonommin. En sentään oksenna koko raskausaikaa. En ole oksentanut lainkaan. Enkä ole ollut päivääkään sairauslomalla. Olen onnekas. Tiedän. Raskaus on tuonut aika paljon erilaisia oireita.
Lue lisää