Yksinhuoltaja, yhteishuoltaja, sinkkuäiti vai mikä?
En oikein tiedä, millä nimikkeellä itseäni kutsuisin. Törmään tämän tästä tilanteeseen, jossa haluaisin lyhyesti tuoda esille tilanteeni eli että olen taloutemme ainoa aikuinen, lapsi on minulla nyt jatkuvasti (isä on kanssamme viikonloppuisin) ja jatkossa joka toinen viikonloppu.
Meillä on lapsen isän kanssa yhteishuoltajuus, joten en ole yksinhuoltaja. Minut kuitenkin lasketaan yksinhuoltajaksi, koska lapsi asun virallisesti kanssani.
Minulle helpointa käyttää sanaa yksinhuoltaja. Se selittäisi tilannettani, mutta lapsen isä kokee sanan yksinhuoltaja loukkaavaksi itseään kohtaan. Hänen mielestään siitä tulee olo, että hän ei ole mukana lapsen elämässä. Ymmärrän hänen pointtinsa. On tietenkin erikseen termi totaaliyhäri, mutta se ei varmaan ole kaikille tuttu. Myös ystäväni ihmetteli, kun käytin hänelle yksinhuoltaja-sanaa.
Yhteishuoltaja-sana ei kuitenkaan lainkaan kerro tilanteestani. Siitä ei käy ilmi, että olen suurimman osan ajasta yksin vastuussa lapsesta. Sinkkuäiti-sana on mun mielestä jotenkin epämiellyttävä. Kuulostaa siltä, että olen pääasiassa miestä etsimässä, en äiti.
Täytyyhän tähän olla jokin toinen sana. Onhan eronneillakin tämä sama tilanne. Onhan se heidänkin tilanteessaan loukkaavaa toista kohtaan, jos toista kutsutaan yksinhuoltajaksi, vaikka toinen edes joka toinen viikonloppu lastaan/lapsiaan pitää luonaan. Vai eivätkö miehet - koska yleensähän kyse on miehistä, ikävä kyllä - ole kokeneet sanaa loukkaavana tai ole uskaltaneet sanoa sitä ääneen?
Meillä on lapsen isän kanssa yhteishuoltajuus, joten en ole yksinhuoltaja. Minut kuitenkin lasketaan yksinhuoltajaksi, koska lapsi asun virallisesti kanssani.
Minulle helpointa käyttää sanaa yksinhuoltaja. Se selittäisi tilannettani, mutta lapsen isä kokee sanan yksinhuoltaja loukkaavaksi itseään kohtaan. Hänen mielestään siitä tulee olo, että hän ei ole mukana lapsen elämässä. Ymmärrän hänen pointtinsa. On tietenkin erikseen termi totaaliyhäri, mutta se ei varmaan ole kaikille tuttu. Myös ystäväni ihmetteli, kun käytin hänelle yksinhuoltaja-sanaa.
Yhteishuoltaja-sana ei kuitenkaan lainkaan kerro tilanteestani. Siitä ei käy ilmi, että olen suurimman osan ajasta yksin vastuussa lapsesta. Sinkkuäiti-sana on mun mielestä jotenkin epämiellyttävä. Kuulostaa siltä, että olen pääasiassa miestä etsimässä, en äiti.
Täytyyhän tähän olla jokin toinen sana. Onhan eronneillakin tämä sama tilanne. Onhan se heidänkin tilanteessaan loukkaavaa toista kohtaan, jos toista kutsutaan yksinhuoltajaksi, vaikka toinen edes joka toinen viikonloppu lastaan/lapsiaan pitää luonaan. Vai eivätkö miehet - koska yleensähän kyse on miehistä, ikävä kyllä - ole kokeneet sanaa loukkaavana tai ole uskaltaneet sanoa sitä ääneen?
Kommentit
Lähetä kommentti